Norton Securityn lisenssin uusiminen/päivittäminen
by Pasi Vähämartti on syys.13, 2018, under Säätöä, Vinkit
Olen käyttänyt Norton Antivirus / Norton Security -tuotetta viimeiset noin 10 vuotta maksavana asiakkaana. Lisenssit olen ostanut joko tarjouksesta kivijalkakaupasta tai netin lisenssikaupoista.
Lisenssin päivittäminen on ollut helppoa, kun ohjelma on ilmoittanut vanhentumisesta. Tällöin valitaan uudista nyt, ja sen jälkeen on voinut valita kahden vaihtoehdon väliltä; tilata jatkoa, jonka jälkeen laskutus tapahtuu automaattisesti luottokortilta vuosittain, tai koodin syöttämällä.
Näin ei ole kuitenkaan enää, sillä uudista nyt -nappia painamalla tulee alla oleva ilmoitus ja nettiselain aukeaa. Kun ostoksen tekee näin, niin luottokorttia veloitetaan automaattisesti aina lisenssin vanhettua. Tämä on toki kätevää, mutta myös todella kallis tapa. Vuoden lisenssi viidelle koneelle maksaa nettikaupan kautta ostettuna 94,90€, kahdeksi vuodeksi sama paketti maksaa 189,90€. MMOGA:n kautta ostettuna kahden vuoden lisenssit viidelle koneelle kustansi ainoastaan 30,99€. Hintaeroa on huikeat 158,91€. Ei siis ihme, että erillisen lisenssin syöttämistä on hankaloitettu.
Oikea paikka löytyy Ohje-painikkeen takaa, joka löytyy samaiselta sivulta Uudista nyt -painikkeen kanssa. Ohje -painikkeen alta aukeaa help center, jonka viimeisenä kohtana löytyy Anna tuotetunnus.
Tästä eteenpäin koodin syöttäminen tapahtuukin samalla tavalla kuin aiemmin. Hetki meni ihmetellessä mitä kautta tuon koodin saa syötettyä. Ihan ensimmäisenä kun ei tullut mieleen mennä mihinkään ohjeisiin…
Lisenssi päivittyi tämän jälkeen mukavasti ja huoletonta käyttöä on seuraavat kaksi vuotta edessä.
Mutta, on vielä toinen asia, jota on heikennetty, nimittäin lisenssin kirjaaminen toiselle koneelle. Aiemmin riitti, että kirjautui omalle tilille Norton Security ohjelmassa, jolloin uusi lisenssi asettui koneelle. Näin ei ole enää. Nyt se sama pitkä koodirimpsu pitää naputella siitä huolimatta edellä kuvatulla tavalla, vaikka lisenssi olisikin aktivoitu kyseiselle tilille (koodi voi olla käytössä vain yhdellä käyttäjätunnuksella).
Toinen vaihtoehto on lähettää latauslinkki, johon tarvitaan sähköpostiosoitetta. Sähköpostiin saapuu latauslinkki, josta klikkaamalla ohjelmisto latautuu koneelle ja asentuu. Näin tehdään, vaikka virustorjunta olisikin valmiiksi asennettuna koneelle. Tällä tavoin lisenssi kuitenkin seuraa mukana, ilman lisenssiavaimen syöttöä.
Vielä viimeinen koiruus liittyy useamman lisenssin käyttöön. Kun laitteita on enemmän kuin ostettu lisenssipaketti antaa myöten, täytyy tällöin ostaa lisää lisenssejä. Ainoa hankaluus on, että ylimääräisten lisenssien käyttöönottaminen on vielä hankalampaa kuin jo olemassa olevan, mikäli aktivointi pitää tehdä mobiililaitteella.
Ainoa tapa, jolla sain selätettyä tämän ongelman, oli mennä Norton Mobilen sivuille rekisteröimään koodi erikseen. Tämän jälkeen piti lähettää latauslinkki sähköpostitse, ja asentaa ohjelmisto uudelleen linkin kautta. Tämän jälkeen laite rekisteröityi oikein.
Ei voi kuin ihmetellä, kuinka hankalaksi maksavan asiakkaan elämä on voitukaan tehdä. Pari kertaa piti nimittäin käyttää googlea apuna näiden ongelmien selvittämiseksi.
Tekstitystä siirtävä Cambridge Audio Azur 752BD
by Pasi Vähämartti on syys.09, 2018, under Kotiteatteri, Soittimet
Uuden vaihtuvakuvasuhteisen valkokankaan myötä vastaan tuli uusi ongelma, tekstityksen sijainti elokuvalevyillä.
Elokuvien katselu luonnistuu itseltä ilman tekstityksiä, mutta näin ei välttämättä ole kaikkien katselijoiden kohdalla. Täten elokuvien tekstitykset on syytä olla näkyvillä. Muuttuvakuvasuhteinen valkokangas aiheutti kuitenkin sen, että kun mustat verhot nostaa palkkien eteen, se vaimentaa valoa niin voimakkaasti ettei edes valkoinen tekstitys erotu. Puolittaisesta tekstityksestä ei ole iloa kenellekään. Tietysti tekstitysten ei edes pitäisi sijaita mustalla alueella ylipäätään, mutta syystä tai toisesta elokuvien julkaisijat toimivat toisin.
Playstation 3 on tähän asti toiminut Blu-ray pyörittimenä, siinä ei kuitenkaan ole mahdollisuutta säätää tekstityksen sijaintia. Lisäksi sen laseri on temppuillut pidemmän aikaa, elokuvan sai tyypillisesti pyörimään vasta tunnin lämmittelyn jälkeen. Minulla oli kolme vaihtoehtoa mielessä, ostaa pleikkariin uusi laser ja toivoa että se lähtee toimimaan, ostaa uusi pleikkari tai ostaa sellainen soitin, joka kykenee siirtämään tekstityksiä. Kaksi ensimmäistä vaihtoehtoa ei kuitenkaan ratkaise tekstitysongelmaa, mutta silloin olisi edes jokin toimiva ohjelmalähde.
Markkinoilla on tietääkseni kaksi soitinta, joissa tekstityksen sijainnin muuttaminen on mahdollista. Nämä ovat kuitenkin erittäin kalliita highend laitteita, kyseessä on Cambridge Audio Azur 752BD sekä Oppo BDP-105EU. Cambridge Audio Azur 752BD:n valmistus on tätä kirjoitettaessa lopetettu ja sen tilalle on tullut päivitetty CXU. Hintaa Opolla on 1600€, CXU:lla 1300€ ja 752BD:llä poisto myynnissä 865€ (normaali 1250€).
Tarjoushinnallakin 752BD on todella kallis ja aikoinaan ihmettelin kuka ihme ostaa tämän hintaisia laitteita, kun levyjä pyörittäviä soittimia saa halvimmillaan satasella. No, näköjään minä ainakin, kun oli tarve tietylle ominaisuudelle, jota ei halvemmallakaan saanut. Tietokoneella olisi voinut tietysti softien kanssa leikkiä, mutta halusin ihan dedikoidun soittimen tehtävään enkä PC:tä.
Oppo ja 752BD ovat testien mukaan hyvin tasaväkiset ja ilmeisesti konepellin alla pyörii pitkälti identtinen rauta suorittamassa tehtäviä. 752BD:n ostamisen suhteen tuli kiire, sillä niitä oli vain muutamia jäljellä ja nekin hupenivat edullisen hinnan vuoksi nopeasti. Hinnastakaan ei enää pystynyt tinkimään yhtään enempää kuin mitä hinnaksi oli verkkokaupoissa lätkäisty.
752BD:sta on kirjoitettu Audiovideo.fi:ssä kaksi eri testiä. Ensimmäinen testi painottuu kuvaan ja ääneen, eli elokuvien pyörittämiseen. Toinen testi painottuu vakavaan musiikinkuunteluun. Molempien testien perusteella voidaan sanoa, että kyseessä on huippulaite. Ja sitä se tosiaan on ollutkin.
Levyt pyörähtävät käyntiin todella vikkelästi eikä sen kanssa ole ollut muutoinkaan ongelmia, mutta on siinä pari pikku juttua, jotka voisi päivittää.
Tekstinsiirto on hyvä ja toimiva, mutta on siinä pieni puutekin. Tekstitys on koko kuva-alan kokoinen näkymätön kenttä, josta näytetään vain ne rivit, joilla on tekstiä. Monissa julkaisuissa tekstiä on kuitenkin ripoteltu niin kuvan ylä- kuin alalaitaankin. Kun alalaidan tekstin säätää näkyviin, karkaa yläreunassa oleva tekstitys yleensä piiloon. Onneksi yläreunan tekstityksiä on hyvin vähän käytössä, joten kyse ei ole kovin suuresta ongelmasta. Toisaalta jos tekstinsiirrosta haluaisi tehdä viimeisen päälle hyvän, tulisi ylä- ja alaosan tekstityksiä pystyä säätämään joko erikseen, tai sitten siten että tekstit liikkuvat vastakkaisiin suuntiin, jolloin kaikki tekstit saisi säädettyä kohdalleen kerralla.
Toinen vielä mitättömämpi viilaustarve liittyy HDMI oton signaalin katkeamiseen. Eli jos sammutan digiboxin, joka on kyseisen oton perässä, alkaa kuva hyppimään, asetusvalikko näyttöä myöden. Tämä ei estä laitteen käyttöä, mutta näin kalliissa laitteessa soisi olla kaikki ominaisuudet pitkälle viilattuja.
752BD:llä on tullut pyöriteltyä mediaa tähän mennessä arviolta lähemmäs 2000h edestä. Samalla tulin tosin hankkineeksi PS3:een uuden laserin ja sekin tuli korjattua toimivaksi. Nyt sitäkin voi tarvittaessa käyttää hopeakiekkojen pyörittämiseen.
XLR Y-haarajohdon tekeminen
by Pasi Vähämartti on syys.09, 2018, under Kotiteatteri, Säätöä, Vinkit
Tietokoneen musiikin toisto järjestelmä koostuu DSPeaker Anti-Mode 2.0 Dual core audio prosessorista, kahdesta Genelec 8010 kaiuttimesta sekä Velodyne HGS-18 subbarista.
Genelecit on kytkettynä XLR liittimin prosessoriin, mutta subbari RCA:lla. Tämä on toiminut, mutta yksi miinuskin tässä toteutustavassa on ollut. Mikäli subbarin unohtaa päälle, niin aina kun Genelecit sammuu tai lähtevät päälle, subbarista kuuluu hirveä tömähdys. Audio linjassa tapahtuu siis jotain erikoista, jonka juurisyytä en kuitenkaan tullut selvittäneeksi.
Koska subbarista löytyy XLR sisäänmeno, päätin kokeilla sen käyttämistä ongelman poistamiseksi. XLR kaapelit ovat balansoidulla kytkennällä toteutettuja, kun RCA:t ovat balansoimattomia. Tästä syystä signaalitie on kelluva, eikä mahdollisia vaippavirtoja pääse muodostumaan. Vaippavirta olikin todennäköisin syy pamauksen aiheuttaja.
Koska Anti-Modessa on ainoastaan 2 kpl XLR ulostuloa, eikä Geneleceissä tai Velodynessä ole signaalin läpiketjutusta, tarvintaan Y-haara XLR kaapeli. Y-haara ei eroa kytkennältään millään tavalla suoraan johtoon verrattuna, ainoastaan että signaali jakautuu kahdelle liitimelle. Koska tässä ei olla yhdistämässä signaaleita, ei liittimien sisälle tarvitse rakennella ylimääräisiä kytkentöjä.
Y-haaroja löytyy kaupasta valmiina, eikä niiden hintaa ole juurikaan kalliimpi irto-osiin verrattuna. Itse rakenteleminen on kuitenkin kivaa, ja siksi tein kaapelit itse.
Y-haara koostuu yhdestä naaras XLR liittimestä ja kahdesta uros XLR liittimestä. Kaapelin tekeminen on helppoa, kunhan löytyy oikeat välineet; eli sivuleikkurit, tinakolvi ja tinaa. Johtoja tinaillessa tulee kiinnittää huomiota, että johtimet kytketään oikeassa järjestyksessä oikeisiin liittimiin.
Kun johtimet ovat kolvattu paikoilleen, kasataan liittimen ulkokuori lopuksi.
Lopullisista kaapeleista tuli siistin näköiset. Ja mikä parasta, subbarin jysähdykset poistuivat XLR kaapeloinnin myötä.
FreeNAS:in automaattinen varmuuskopiointi Rsync:llä
by Pasi Vähämartti on syys.08, 2018, under Lähiverkko, Säätöä, Vinkit
Varmuuskopioiden tekeminen on tunnetusti ikävää puuhaa, koska se ei yleensä ole automaattista. Koska varmuuskopioiden tekeminen jää yleensä muistin varaan, jää se usein kokonaan tekemättä, tai kopiot ovat todella vanhoja. Ja sitten kun se odottamaton joskus tapahtuu, alkaa harmittaa.
Digikuvia olen varmuuskopioinut levypalvelimelta ulkoiselle kovalevylle käyttäen FreeFileSync nimistä ohjelmaa, joka on täysin vapaa ohjelmisto. Ohjelman käyttäminen on helppoa ja se tutkii kohteiden väliset erot, jonka jälkeen se kopioi, poistaa tai päivittää levyjen keskinäiset sisällöt yksisuuntaisesti tai kaksisuuntaisesti käyttäjän valintojen mukaisesti. Mikäli levypalvelimella on useita käyttäjiä (jokaisella henkilökohtainen levyasema yhteisten asemien lisäksi), niin tällöin jokaiselle käyttäjälle pitäisi asentaa tämä ohjelma… kuulostaa hankalalta.
Oma konstruktio
Levypalvelimen olen rakentanut itse, joka koostuu FreeNAS ohjelmistosta, sekä seitsemästä 3TB levystä yhdessä muiden tietokoneen peruskomponenttien kanssa. Levyt ovat ZFS RAID-Z2:ssa, eli se on kuin RAID 5 mutta sillä erolla, että pariteettilevyjä on yhden sijaan kaksi. Käytännössä tämä tarkoittaa, että mitkä tahansa kaksi levyä saa hajota järjestelmästä ilman, että tiedot katoavat. Kolmannen hajotessa menetetään kaikki data. RAID:in käyttäminen useine pariteettilevyineen ei kuitenkaan ole varmuuskopiointia.
Tästä syystä johtuen, rakensin toisen levypalvelimen (virtuaalikoneeseen, jolla ajetaan samalla muitakin palveluita). Toistaiseksi varmuuskopioille on varattuna ainoastaan 4TB tilaa (myöhemmässä vaiheessa on tarkoitus ostaa kolme 8TB levyä). Näitä levyjä ajetaan tällä hetkellä RAID 0 moodissa, joka yhdistää neljä teran levyä yhdeksi neljän teran levyksi. Mikäli yksi levyistä hajoaa, kadotetaan kaikki tiedot. Se mahdollisuus, että kahdesta erillisestä levypalvelimesta hajoaisi levyt yhtä aikaa, on todella epätodennäköistä. Toisaalta tulipalon varalta, varmuuskopiopalvelimen olisi syytä olla fyysisesti eri sijainnissa.
Mutta sitten itse asiaan, eli kuinka automaattinen varmuuskopiointi kahden FreeNAS levypalvelimen kesken saadaan toteutettua Rsyncin avulla
Rsync asutukset
Kumpaankin palvelimeen syötetään lähes identtiset asetukset, jolla varmuuskopiointi saadaan toimimaan.
Varsinaisen levypalvelimen asetukset:
Ensin lisätään Rsync moduuli, jonka saa tehtyä valikon Services – Rsync – rsync modules – add rsync module kautta.
Moduulille annetaan haluttu nimi, valitaan mikä polku halutaan synkata (tässä tapauksessa koko data pooli, joka sisältää ihan kaikki lähiverkon jaot kaikille käyttäjille). Käyttäjäksi määritellään root ja ryhmäksi wheel.
Tämän jälkeen lisätään Rsync task, joka saa tehtyä valikon Tasks – rsync tasks – add rsync task kautta.
Jälleen valitaan sama polku kuin edellä, joka halutaan varmuuskopioida. Käyttäjäksi määritellään root. Määritellään varmuuskopiolevypalvelimen IP osoite (ei siis varsinaisen palvelimen omaa osoitetta). Annetaan vapaasti valittava nimi taskille. Lisäksi on tärkeää huomioida, että direction -kohtaan on valittu Push. Loput asetukset toimivat sellaisenaan, niitä voi muokata haluamakseen ja määrittää milloin ja kuinka usein varmuuskopioin tekeminen tapahtuu.
Varmuuskopiopalvelimen asetukset:
Varmuuskopiopalvelimella säädetään asetukset lähes identtisesti kuin varsinaisella levypalvelimella.
Ensin lisätään varmuuskopio moduuli, joka saa tehtyä valikon Services – Rsync – rsync modules – add rsync module kautta.
Poluksi valitaan se paikka, jonne kopio halutaan tehtävän. Polun ei tarvitse olla identtinen varsinaisen levypalvelimen polun kanssa.
Tämän jälkeen lisätään Rsync task, joka saa tehtyä valikon Tasks – rsync tasks – add rsync task kautta.
Jälleen valitaan sama polku kuin edellä, jonne varmuuskopio halutaan tehtävän. Käyttäjäksi määritellään root. Määritellään varsinaisen levypalvelimen IP osoite (ei siis varmuuskopiopalvelimen omaa osoitetta). Annetaan vapaasti valittava nimi. Lisäksi tärkeää on huomioida, että direction kohtaan on valittu Pull.
Lopuksi kummankin palvelimen asetuksista käydään aktivoimassa Rsync moduuli päälle, joka tapahtuu services – control services kautta. Ativoi Rsync ja laita start on boot -kohtaan täppä. Nyt varmuuskopioinnin pitäisi aktivoitua automaattisesti käyttöön jokaisen bootin yhteydessä. Jotta moduuli lähtee saman tien päällä ilman boottia, tulee vielä painaa start now.
Tämän jälkeen päästäänkin kokeilemaan, toimiiko varmuuskopioiden tekeminen. Mene Tasks – rsync taks – view rsync tasks, ja valitse taski jonka hetki sitten loit, paina Run Now. Kestää hetken ennen kuin kopioiminen alkaa. Missään ei kuitenkaan ole edistymisestä kertovaa prosenttilukua tai muutakaan indikaattoria, miten kopiointi etenee.
Reporting -välilehden kautta voidaan käydä tutkailemassa ethernet interfacen liikennettä sekä kovalevyjen luku ja kirjoitus tiedonsiirtonopeutta. Kun varmuuskopiointi on alkanut, alkaa näissä käyrissä tapahtua liikehdintää.
Myös Display system Processes kautta voidaan käydä katsomassa, että Rsync on päällä ja että se käyttää prosessoria. Varsinaisen levypalvelimen prosessori huutaa lähes 100% kuormalla, mutta backup kone selviää 10% kuormalla.
Hyvin yksinkertaista, ja nyt jatkossa kaikki varmuuskopiot tapahtuvat automaattisesti. Tämä oli pieni pinta raapaisu asetusten tekemiseen, jotta varmuuskopiointi saatiin ylipäätään päälle. Asetukset kannattaa käydä viilaamassa kuntoon omien tarpeiden mukaisiksi.
On syytä muistaa aina ajoittain käydä tarkistamassa, että onhan palvelimilla kaikki kunnossa ja että varmuuskopioita tosiasiallisesti tehdään. Joskus kun voi käydä niin, että kopioiden tekeminen vain loppuu ja siitä ollaan täysin tietämättömiä, kunnes se pahin tapahtuu, jonka jälkeen taas harmittaa.
Techno line BC-900 akkulaturin latausongelma
by Pasi Vähämartti on syys.06, 2018, under Korjausohjeet, Säätöä
Noin 10 vuotta sitten ostin techno line BC-900 akkulaturin, jolla voi ladata AA ja AAA -koon akkuja. Latausominaisuuden lisäksi laturissa on kapasiteetin mittaus sekä akun elvytys ominaisuus. Eri toimintoja on voinut käyttää ristiin eri akkujen osalta, varsin hieno laturi.
Laturin hankin aikanaan digikameran salaman akkujen lataamiseen. Sittemmin akuista loppui henki ja siirryin käyttämään pattereita. Laturi ehti olla muutaman vuoden telakalla.
Uuden digikameran myötä tilasin kasan akkuja, ideana käyttää akkuja jatkossa myös kotiteatterin kaukosäätimissä, sekä vähentää patteri jätteen muodostumista.
Uusien akkujen piti olla tehtaalla valmiiksi ladattuja. Latasin akut kuitenkin varmuudenvuoksi ennen käyttöä. Ihmettelin, kun lataaminen on todella hidasta, ja että 1900mAh akkuihin uppoaa lähes 3000mAh. Lataamisessa on toki häviönsä, mutta akkujenhan piti olla täynnä…
Välillä laturi boottaili ihmeellisesti, etenkin kun akut laittoi paikalleen ja laturi alkoi lataamaan. Myöskään lataus/purkuvirran valinta ei toiminut kuin satunnaisesti, sama koski moodin valintaa (lataaminen, elvyttäminen, purkaminen). Kävi jo mielessä uuden laturin hankkiminen, mutta pitihän sitä hieman tutkia.
Laturin sisältä ei löytynyt mitään ihmeellisempää, odotin enemmän osia ja isoja purkuvastuksia, joita ei ollut ollenkaan. Tämän jälkeen mittailin laturin tulo jännitettä, joka näytti 2,8V. Powerin mukaan jännitteen pitäisi olla 3V. Laturi toimi kuitenkin tällä hetkellä ok. Hetken päällä olon jälkeen laturi oli pimentynyt. Uusi mittaus ja jännitettä oli enää 1,8V. Vika oli selkeästikin powerin puolella.
Powerin kotelo oli kuitenkin ultraäänihitsattu, joten ainoa vaihtoehto oli avata kotelo Dremelillä varovasti. Ongelma paikantuikin välittömästi, kolme ulostulo suodattimen kondensaattoria olivat pullistuneet. Syy hajoamisille oli ilmeinen, kondensaattorien läheinen jäähdytyslevy käy todella kuumana, ja lämpö ei tunnetusti ole kondensaattoreiden kaveri. Selvää suunniteltua vanhenemista, hyi! Jo koulussa opetetaan, että kondensaattorit ja lämmönlähteet kauas toisistaan. Tämä on kuitenkin tapa, jolla saadaan uutta kauppaa, ja elektroniikkajätettä aikaiseksi, valitettavasti.
Irrotin kondensaattorit ja mittasin ne. Lähinnä jäähdytyslevyä ollut kondensaattori ei antanut minkäänlaista mittaustulosta (kotelo eniten pullistunut). Kahden muun kondensaattorin arvot heittelivät villisti 318-416uF (ka. 353uF) ja 326-429uF (ks. 331uF) välillä. Alun perin kondensaattorien arvot olivat 1000uF/10V. Ei siis ihme, ettei hakkuri toiminut kunnolla.
Miljoonalaatikosta ei tosi löytynyt kuin 1000uF/6,3V kondensaattorit, joten nämä saivat kelvata. Ulostulo jännite on 3V, joten teoriassa pitäisi olla 100% verran varaa jännitteelle. Käytännössä hakkurin ulostulo jännitteessä on rippeliä, jota en kuitenkaan tullut mitanneeksi. 6,3V pitäisi tästä huolimatta olla riittävästi, jos ei niin sitten paukkuu…
Tämän jälkeen teippasin powerin kotelon kiinni lasikuituteipillä ja ei muuta kuin kokeilemaan. Laturin kaikki toiminnot toimivat kuten pitikin. Ulostulo jännite kuormittamattomana oli 3V ja kuormitettuna 2,8V, eli samat kuin ennen kondensaattorien korjaamista. Suotokondensaattorien hajoamisen takia ulostulon rippelijännite oli huomattavasti suurempaa kuin ehjillä, joka luonnollisesti vaikutti laturin ohjauselektroniikan toimintaan. Rippelijännitteen mittaukset olisivat olleet kiva lisä tähän juttuun, mutta pitäisi hankkia esimerkiksi Rigol DS1054Z oskilloskooppi joskus.
Ammattikorkeakouluaikana tuli käytyä hakkuriteholähdesuunnittelu -kurssi. Mikäli hakkurin suunnittelu ja sielunelämä kiinnostaa, tässä linkki raporttiin hakkurivirtalähteestä, jonka suunnittelin kurssilla. Näin vuosia myöhemmin harmittaa, kun raporttia ei ole tullut kirjoitettua seikkaperäisemmin.
Kärcher Puzzi 8/1 C – tekstiilipesuri
by Pasi Vähämartti on syys.04, 2018, under Laitteet
Hankinnan taustaa
Elämässä on paljon asioita, joita olisi kiva olla. Tekstiilipesuri on ollut yksi pidemmän ajan haave, joka tuli lopulta hankittua kesällä 2018. Tätä ennen, kolme vuotta sitten vuokrasin pesurin ensimmäistä kertaa. Tuolloin tuli pestyä sohva ja mattoja, jotka lienevätkin ne tyypillisimmät kohdin pesukohteet tekstiilipesurilla, ja samalla myös sellaisia, joita kaikkein harvimmin kodeissa pestään, etenkin sohvia.
Ensimmäisen vuokrauskerran jälkeen en kuitenkaan tullut vuokranneeksi laitetta uudelleen, vaikka olin pesutulokseen todella tyytyväinen. Osittain syynä oli vuokraamisen näennäinen kalleus ja toisaalta pesemiseen kuluvan ajan määrä. Tein sen virheen, että vuokrasin laitteen vain päiväksi, jolloin pesemiselle tuli todella hoppu, jonka myötä se oli stressaava ja ikäväkin kokemus. Haave omasta laitteesta jäi kuitenkin elämään.
Kysymys siitä, kannattaako laite lopulta ostaa vai vuokrata, riippuu tarpeesta. Mikäli perheeseen kuuluu eläimiä ja/tai pieniä lapsia, niin laitteen hankkiminen on todennäköisesti kannattavaa. Matolle kaatuneet juomat, ruoat tai eläimen sotkut saa kätevästi ja nopeasti siivottua pois. Jos et ole varma ylipäätään koko laitteesta, niin vuokraa, kokeile ja ihastu. Tee tämän jälkeen päätös. Itse koen että vuokraaminen on hukkaan heitettyä rahaa, joten päätös oman hankinnasta yhdessä lemmikkien läsnäolon myötä oli looginen valinta.
Tekstiilipesurin vuokra riippuu asunpaikkakunnasta, päivästä, laitteen mallista sekä vuokrauksen kestosta riippuen 20-45€/vrk, viikonlopuksi 40-50€ ja viikoksi 60-70€. Hinnasto ei ole kaikenkattava, vaan koostuu netistä pikaisesti silmäilemällä kerättyihin hintoihin. Näillä hinnoilla saa vain pienikokoisimpia ammattikäyttöön tarkoitettuja malleja, kuten tässäkin jutussa mainitun laitteen. Kaikki järeämmät mallit ovat näiden hintojen ulkopuolella.
Laitteen valinta
Olen monesti joutunut toteamaan, että kotikäyttöön tarkoitetut laitteet ovat vain keskinkertaisia laadultaan. Jotta laitteen elinikä olisi pitkä ja kestävyys mahdollisimman hyvä, päädyin ratkaisuun ammattikäyttöön tarkoitetun laitteen hankinnasta. Koska tällaiset laitteet ovat kuluttajalaitteita vähintään tuplasti kalliimpia, päädyin edullisimpaan Kärcherin ammattilaismalliin, eli Puzzi 8/1:een.
Puzzi 8/1 C:n suositus hinta on 548€, mutta halvimmillaan sitä saa suomesta 479€ (ulkomailta vieläkin halvemmalla). Osti laitteen sitten mistä tahansa, niin hankinta hinnalla saa vuokrattua laitteen jo hyvin moneksi päiväksi, joten kannattaa harkita ottaako nurkkiin pyörimään yhden laitteen lisää.
Minkälainen laite
Normaali imuriin verrattuna laite on kookas, mitat ovat 53 x 33 x 44cm (PLK).
Tyhjäpaino on 9,8kg, jonka päälle tulee vielä pesuveden paino, jota laitteeseen mahtuu 8 litraa. Likavesisäiliön tilavuus on litran pienempi, sillä vaikka laite kuinka imeekin ruiskuttamansa nesteen pois, jää siitä osa aina kankaaseen. Vettä laite ruiskuttaa 1 Bar paineella 1 litran minuutissa. Pesemisestä lisää jutun loppupuolella.
Sähköteho on 1.2 kW, joka aikaansaa 61 litraa/sekunti ilmavirran sekä 230 mbar alipaineen. Mitä isompi alipaine ja virtaama, sitä paremmin pestävästä kohteesta saadaan vesi imetyksi pois. Imurille ja vesipumpulle on omat painikkeensa, eli niitä voi käyttää toisistaan riippumatta.
Melu taso on korkeahko 71 dB, ja pidänkin mieluusti kuulosuojaimia pestessä, vaikka ei tämä vielä ylitäkään kuulosuojainten käyttösuositusrajaa (80dB) 8h altistusajalla. Pitkään pestessä en yksinkertaisesti jaksa kuunnella imurin ääntä, ja kuulosuojaimet helpottavat kummasti.
Vakiona mukana tuleva imuletku vedensyötöllä on 2,5m pitkä. Useimpiin tilanteisiin tämä on riittävä, mutta 50cm lisää pituutta ei olisi vakioletkuunkaan pahitteeksi. Lisävarusteena on saatavilla 2,5 ja 4m pitkiä letkuja. Nämä ovat kuitenkin kohtalaisen arvokkaita, jonka takia jätin ostamatta. Imuletkun päähän tulee käsisuutin, johon saa liitettyä erilaisia suulakkeita. Vakiona mukana tulee läpinäkyvä imusuulake (josta näkee, milloin vettä ei irtoa kankaasta enempää), jolla saa pestyä matot ja huonekalut. Matoille on myytävissä erillinen lattiasuutin, joka maksaa noin 150€.
Yleensä peseminen tapahtuu pienellä alueella, jonka takia sähköjohdon 7,5m pituus on vähintäänkin riittävä. Johdolle ei ole kelaa, mutta kyljestä löytyy ulos taitettava koukku, johon johdon saa ripustettua.
Laitteen kyljestä löytyy selkeät ohjeet käyttämiseksi. Tärkeintä on putsata ja kuivata laite lopuksi kunnolla.
Peseminen
Palatkaamme kuitenkin siihen kiinnostavimpaan osaan, eli pesemiseen. Peseminen on rankkaa puuhaa, ja suhteellisen hidasta. Voisikin sanoa, että tekstiilipesuri mahdollistaa pesemisen, ei tee siitä yhtä lailla helppoa kuin esimerkiksi pyykinpesukone pyykkien pesemisen suhteen. Toki, kyllä tämä aina juuriharjan voittaa. Kaikki riippuu siis näkökulmasta.
Mainosvideoissa näytetään, kuinka likaista vettä pestävästä kohteesta lähtee. On totta, että pesuvesi, ja yleensä myös huuhteluvesi, ovat todella likaista. Mutta läpinäkyvässä suuttimessa nopeasti ohivirtaava vesi näyttää minun silmiini hyvinkin puhtaalta, toisin kuin mainosvideoissa, jossa vesi on todella ruskeaa. Tai sitten yksinkertaisesti toisilla on vain likaisemmat pesukohteet kuin itselläni. Puhdasta tulee joka tapauksessa.
Peseminen riippuu pestävästä materiaalista. Esimerkiksi omistamani sohvan kangas ei ime ohutta pintakerrosta syvemmälle vettä. Tämä aiheuttaa haasteita pesemiseen, sillä vettä ei voi laskea liipaisin pohjassa, tai muutoin joka paikka tulvii. Liipaisimella voi säätää veden tuloa, mutta mitenkään kovin hyvä se tähän tehtävään ei ole. Toimivampi ratkaisu saattaisi olla, mikäli käsisuuttimessa olisi erillinen veden virtausta kuristava säätöruuvi. Veden määrää onkin tullut lopulta säädeltyä pulssittamalla suihkutusta päälle/pois sopivalla syklillä.
Alla kuvat sohvan kankaasta ennen pesua ja kuivumisen jälkeen (samasta kohdasta). Lisäksi pari kuvaa sohvan huuhteluvedestä. Ja kyllä, myös tuo hiekka oli peräisin sohvasta (raoista)!
Mattojen peseminen oli vuorostaan helpompaa, imukyvyn ja tasaisen pinnan takia. Tietysti kun mattoja oli kymmenkunta, niin hommaa riitti pariksi päiväksi osin kuivumistilan loppumisenkin takia. Matot pesin siten, että ensin levitin pesuaineen suuttimella. Tämän jälkeen annoin pesuaineen vaikuttaa hetken. Laitoin pesuriin puhdasta vettä (ilman saippuaa), ja imuroin maton puhtaaksi samalla puhdasta vettä ruiskuttaen. Tämän jälkeen huuhtelin maton suihkun alla, ja imin vielä kertaalleen kuivaksi. Näin toteutettuna työ on moninkertainen, mutta jotta kangas pysyy mahdollisimman puhtaana myös pesun jälkeen, pitäisi pesuainejäämät saada mahdollisimman hyvin poistettua. Kankaaseen jäänyt pesuaine alkaa keräämään likaa paljon nopeammin kuin puhdas kangas samoissa olosuhteissa.
Sohva oli pinta kuiva noin 2h kuluttua pesemisen päättymisestä ja kaikki raotkin olivat kuivuneet 24h kuluttua pesemisestä. Ohuet matot olivat niin ikään pinta kuivia noin 2h kuluttua ja vuorokauden kuluttua läpikuivia. Paksumpi kangasmatto (luokkaa 2cm) kuivui noin 48h:ssa. Jotta kuivuminen olisi mahdollisimman nopeaa, on tärkeää, että imurilla pyritään kuivaamaan pestävä kohde mahdollisimman hyvin.
Huuhteluveden lämpötila saa olla korkeintaan +50C ja pesuaineen tulee olla vaahtoamatonta, muutoin vesipumppu on valmistajan mukaan vaarassa rikkoutua. Kärcher myy luonnollisesti omia pesuaineita, näitä en kuitenkaan ole käyttänyt. Olen käyttänyt Kiilto Jiffy pesuainetta, jota monet painehuuhtelupesureiden käyttäjät ovat kehuneet. Se on hyvin miedon tuoksuinen ja pesun jälkeen pesty kohde tuoksuu puhtaalle, ei voimakkaalle pesuaineelle. Jiffyä annostellaan pesuveteen 1-5 ml/litra. Oikein vaikeille tahroille voi seossuhteeksi laittaa huikeat 100ml/litra.
PS. Laite on ostettu omilla rahoilla, ilman mitään alennuksia tai kenenkään kehotuksia. Eli tämä juttu, kuten kaikki muutkin jutut tässä blogissa, ovat täysin alusta loppuun itseni tekemiä, ja 100% omiin mielipiteisiini perustuvia.
Skross PRO – World & USB -matka-adapteri
by Pasi Vähämartti on syys.01, 2018, under Laitteet, Matkailu, Yhteiskunta
Matkusteletko paljon? Jos vastaus on myöntävä, tiedät että monen maan sähköpistokkeet eroavat merkittävästi meille tutusta schuko -pistokkeesta. Eri maiden pistokkeetkaan eivät ole keskenään samannäköisiä / yhteensopivia. Tämän takia sähkölaitteita ei saa kytketyksi pistorasiaan ilman oikeanlaista adapteria.
Olen työn puolesta matkustanut Saksassa, Virossa, Nepalissa, Venäjällä ja Keniassa. Vapaa-ajalla olen vuorostaan käynyt Norjassa, Bulgariassa, Singaporessa, Turkissa, Iso-Britanniassa, Ranskassa… Toisissa maissa suomalainen pistoke toimii suoraan, toisissa ei. UK-tyylistä pistoketta käytetään luonnollisesti Iso-Britanniassa, mutta myös esimerkiksi Keniassa, Nepalissa ja Singaporessa.
Vanha adapteri
Minulla on Keniasta ostettu noin 3€ maksava adapteri, jota olen matkoilla käyttänyt. Tämä sopii ainoastaan UK pistokkeeseen, mutta kaikkein hienointa tässä hapis-adapterissa on kolme erillistä ulostuloa. Ylä- ja alapuolelle toimii 2-napainen eurooppalainen maadoittamaton pistoke, mutta myös 2-napainen USA ja 2-napainen australialainen pistoke. Etupuolella toimii 2/3-napainen UK, 2/3-napainen USA, 2/3-napainen Australia, sekä maadoittamaton litteä eurooppalainen 2-napainen pistoke. Myös schuko toimii, mutta ilman maadoitusta. Alla kuvia Keniasta ostetusta adapterista.
Uusi tilalle
Olen jo useamman vuoden ajatellut hankkia monikäyttöisen matka-adapterin, johon on kompaktiin kokoon pakattu mahdollisimman monta eri pistoketyyppiä. Tämä ei luonnollisesti ole kaikenkattava adapteri monipuolisuudestaan huolimatta, sen luvataan toimivan yli 120 maassa (maita on kaikkiaan 236). Tällä pärjää siis jo yli puolessa maailman maista.
Erilaisten pistoketyyppien lisäksi eri maissa on myös meistä poikkeavia verkkojännitteitä ja taajuuksia. Meille tuttu on 230VAC/50Hz, mutta esimerkiksi USA:ssa on 115V/60Hz. Matka-adapteri on passiivinen laite, se muuttaa vain pistokkeen tyyppiä. Se ei siis muokkaa jännitettä tai taajuutta. Onneksi useimmat nykypäivän laitteet sisältävät universaalin virtalähteen; esimerkkisi kannettavan tietokoneen virtalähde toimii tyypillisesti 110-240VAC jännitteellä ja 50-60Hz taajuudella, eli kaikkialla maailmassa.
Erilaisia pistoketyyppejä on olemassa ainakin kymmentä eri mallia. Hankkimani Skrossin matka-adapteri tukee näistä viittä:
- USA
- UK
- Australia / Kiina
- Italia
- Sveitsi
Puuttumaan jäävät ainakin seuraavat pistokemallit:
- Tanska
- Israel
- Intia / Hongkong
- Etelä-Afrikka
Adapterissa on 5x20mm kokoinen 6,3A lasiputkisulake, joka on käyttäjän vaihdettavissa. Tämä rajaa käyttöjännitteestä riippuen liitettävän laitteen maksimi tehon 630-1575W välille. 230V verkkojännitteellä käytettäessä teho todennäköisesti riittää kaikkiin mukana kuljetettavien laitteiden ruokkimiseen.
Käyttäminen on hyvin yksinkertaista, kyljessä on neljä liukua, sekä päädyssä lukituksen vapautuspainike. Mikä tahansa neljästä pistokkeesta voidaan ottaa käyttöön työntämällä liu’usta. Kun liuku on työnnetty pohjaan, se lukittuu. Tämän jälkeen adapteri on valmis käyttöön. Kun pistokkeen tyyppiä haluaa muuttaa tai laittaa takaisin kuljetuskuntoon, tulee päädyssä olevaa mustaa painiketta painaa ja samalla työntää liukua toiseen suuntaan. Italia / Sveitsi pistoke saadaan molemmat yhdestä adapterista, jossa maadoitustapin kulman saa vaihdettua sormin.
Ulkoisesti matka-adapteri on todella hyvää työnlaatua. Suunnittelu on tehty Sveitsissä, mutta kokoonpano Thaimaassa. Ulkoisessa laadussa tämä ei kuitenkaan näy millään tavalla.
World to Europe USB-adapteri
Hankkimani adapteri malli on PRO World & USB. Tämä on muuten sama malli kuin PRO-sarja, ainoana erona on irrallinen USB laturi/Schukosta viiteen muuhun pistoketyyppiin muuttava adapteri. Tämän lisäpalan avulla on mahdollista ladata yhtä USB laitetta sekä käyttää suojamaadoittamatonta eurooppalaista pistotulppaa yhtaikaa, tai vaihtoehtoisesti USA / UK / Australia / Kiina / Italia / Sveitsi pistotulppaa.
USB laturi antaa merkintöjen mukaan max 2,1A@5V ulos, eli se jaksaa ruokkia suurinta osaa isovirtaisia laitteita. Jotkut tabletit käyttävät jopa 2,4A, mutta oletettavasti ne toimivat myös hieman pienemmällä laturilla, lataus vain kestää hieman tehokkaampaa laturia pidempään. Testasin USB keino kuormalla laturin virranantokykyä, ylivirtasuojaus astui kuvioon 2,3A kohdalla. Ilman kuormitusta laturin jännite on 4,8V, mutta nousee kuormituksen kasvaessa 4,96V:iin.
Pitkäaikaisessa kuormituksessa laturi lämpenee ja ilmeisesti sisäinen lämpösuoja alkaa alentamaan jännitettä virran pienentämiseksi ja edelleen ylikuumenemisen estämiseksi.
Loppuajatukset
Keniasta hankittuun 3€ hintaiseen UK adapteriin nähden, Skross on painava kapistus, ja myös samalla kymmenen kertaa kalliimpi (~30€). Yhdessä Schuko osan kanssa painoa on kertynyt 207g (pelkkä adapteri 147g). Ulkoisilta mitoiltaan tämä on myös noin tuplasti paksumpi (SLK: 72x57x75mm).
Skrossilla pärjää useammassa maassa, sen mukana tarvitsee kuljettaa myös jatkojohtoa, mikäli haluaa käyttää useampaa kuin yhtä laitetta kerrallaan. Toisaalta erillinen läpisyöttävä USB laturi mahdollistaa sen, että esimerkiksi kännykän lataaminen ja tietokoneen käyttäminen onnistuu yhtaikaa. Toisaalta se kolmas laite jää sitten kytkemättä, esimerkiksi hyttyskarkote.
Suojaerotusmuuntaja videotykin sähkönsyöttöön
by Pasi Vähämartti on elo.28, 2018, under Kotiteatteri, Säätöä, Vinkit
Kuten aktiivisimmat lukijat ovat huomanneet, on kotiteatterin kanssa ollut pientä ongelmaa. Näitä ongelmia on ratkottu jo pidemmän aikaa, nyt toivon mukaan nämä on vihdoin selätetty.
Edellisessä jutussa uumoilin, että todennäköisesti pitää hankkia antennivahvistin, jotta antennijohtoon liitettyjen vaippavirranerottimen aiheuttaman signaalin vaimenemisen saisi kumottua. Otin yhteyttä DNA:n tukeen, jossa todettiin, että tilaa mittamies paikalle. Käynti olisi maksanut 55€.
Signaalin vaimeus ei kuitenkaan ole se todellinen ongelma, vaan digiboxista kaapeli tv-verkkoon menevä maavuotovirta. Oli jo alusta asti selvää, että ongelma ei ole mitenkään yksioikoinen, ja siksi antenniasentajan tilaaminen ei todennäköisesti edes ratkaise ongelmaa. Toki jos vahvistimesta olisi kääntänyt lisää gainia, olisi ongelma liian heikosta signaalista korjautunut, mutta tämä ei ole varsinainen lääke vaippavirta ongelmaan (+ naapurit olisivat joutuneet hankkimaan signaalivaimentimet). Vaippavirtaerotin oli lääke, jolla oli kuitenkin sivuvaikutus. Sivuvaikutusten korjaaminen uudella lääkkeellä ei kuulosta kovin hyvältä. Eli, oli paneuduttava ongelman alkujuurille.
Kiinteistössä on suojamaadoitetut pistorasiat, mutta tosiasiassa kaikki rasiat on nollattu jakorasiassa. Sähkökeskukselta siis tulee L + PEN, joka jakautuu kytkentärasioissa L + N + PE. Nollaus on monesti ongelmallinen, ja saattaa olla merkittävä osasyyllinen havaitsemiini ongelmiin.
Vuotovirta antenniverkkoon vaihtelee sähköverkon kuormituksesta riippuen 30-140mA välillä. Virran suuruuden muuttuessa, videotykin kuva häviää. Tästä olen tehnyt aiemmin jutun, joka on luettavissa täältä (jutussa myös video, joka havainnollistaa hyvin ongelman häiritsevyyttä).
Nyt kun asiaa on tutkittu jo pidempi tovi, niin voisi tietysti sanoa, että edelliset oireet ovat antaneet vihjeitä siitä, millä suunnalla ongelma sijaitsee. Koska kuva häviää, niin ongelma on jossain näyttöketjun loppupäässä. Harmi, että nyt vasta tässä vaiheessa tajusin alkaa mittailemaan vuotovirtoja laitekohtaisesti. Aiemmin näitä virtoja tuli mitattua ainoastaan antennipistokkeen ja antennijohdon väliltä.
Vuotovirran lähde paikantui lopulta hyvin nopeasti; nypin vuorotellen HDMI johtoja irti esivahvistimesta, ja seurasin, kuinka vuotovirran suuruus muuttuu. Kun nyppäsin digiboxin irti, niin virta putosi olemattomiin. Tämän jälkeen kokeilin ottaa videotykille lähtevän optisen HDMI kaapelin irti, ja kas, virta putosi jälleen olemattomiin. Tämän jälkeen kokeilin, vaikuttaako videotykin sähköjohdon kytkentäsuunta virtaan; ei vaikutusta. Sähköjohdon irrottaminen luonnollisesti poisti vuotovirran.
Koko AV räkin vuotovirta kaapeli-TV verkkoon on 3mA ilman videotykin HDMI kytkentää. Videotykin lisääminen yhtälöön HDMI-kaapelin kytkennällä nosti vuotovirran tällä kertaa 64mA:han. Pikaisella etsinnällä en löytänyt galvaanisia erottimia HDMI liittimiin. Ja toisin kuin voisi äkkiä luulla, niin optinen HDMI ei sekään erota järjestelmää galvaanisesti, koska kuidun ohella kyseisessä kaapelissa menee myös vastaanottimen sähkönsyöttö ja HDMI-liittimien runkomaadoitus.
Koska HDMI:tä ei saanut erotettua galvaanisesti, niin seuraavaksi helpointa oli erottaa videotykin sähkönsyöttö sähköverkosta galvaanisesti. Hyllystä sattui löytymään kaksi 350VA suojaerotusmuuntajaa, joista toinen ylimääräinen. Tehonsa puolesta tämä riittää juuri kattamaan tykin sähkönsyöttötarpeen (310W, cos fi hyvin lähellä ykköstä), niin olihan sitä pakko kokeilla.
Suojaerotusmuuntajan lisäämisen myötä antenniverkon vuotovirta oli enää 3mA, ilman antennisignaalia vaimentavia erotuskondensaattoreita. Enää kuva ei pätki, kun rappukäytävään laittaa valot, ei vaikka kuivausrummun käynnistäisi. Myös kaikki TV-kanavat näkyvät häiriöttä, eli signaali on jälleen riittävän voimakas.
Muutaman tunnin yhtäjaksoisen käytön jälkeen kuvanpätkimisongelmaa ei esiintynyt kertaakaan. Suojaerotusmuuntaja sitävastoin lämpenee ihan mukavasti, mutta sen pitäisi kestää tämä hyvin, koska sen nimellistehoa ei ylitetä. Muuntajassa on integroitu ylivirtasuoja, joka on suuruudeltaan 2A. Videotykki ottaa maksimissaan 1,3A virran.
Miten suojaerotusmuuntaja toimii?
Muuntajan ensiö ja toisio sisältää yhtä monta kierrosta, eli sen muuntosuhde on 1:1. Täten kun sisään syöttää 230VAC, tulee ulos sama jännite. Muuntajan ensiö ja toisio eivät ole galvaanisesti toisiinsa yhteydessä, teho ja jännite siirtyvät magneettisesti muuntajasydämen kautta ensiöltä toisiolle. Koska toisio on täysin kelluva, eli sillä ei ole minkäänlaista yhteyttä maahan, ei koskettamalla kumpaakaan johdinta erikseen saa sähköiskua. Sähköverkon puolelta sitä vastoin saa sähköiskun, koska muuntajan nolla (N) on yhteydessä myös maahan (PE). Tästä syystä huollettavat laitteet kytketään / olisi syytä kytkeä suojaerotusmuuntajan taakse, henkilöturvallisuuden nimissä (etenkin paikoissa, joissa ei ole vikavirtasuojia).
Kuva otettu Intertrafo Oy:n kotisivuilta.
Koska aiemmin virtapiiri syntyi sähköverkon, videotykin, HDMI-kaapelin ja digiboxin kautta antenniverkkoon, niin katkaisemalla yhteys jossain kohtaa piiriä, lakkaa myös vuotovirran kulkeminen.
Hintaa käyttämälläni muuntajalla on 125€, jota myy esimerkiksi Partco. Tätä juttua varten minun ei kuitenkaan tarvinnut ostaa suojaerotusmuuntajaa, sillä olen saanut nämä joskus 20 vuotta sitten täysin ehjänä purkujätteenä.
Madboy MFP-2000 levykelkka ei aukea
by Pasi Vähämartti on elo.28, 2018, under Korjausohjeet, Säätöä
Uuden esivahvistimen myötä kotiteatteri alkaa olla hyvällä mallilla. Tämän avulla sain myös ratkaistua pitkään vaivanneen ongelman kuvan ja äänen yhdistämisen kanssa. Parin vuoden tauon jälkeen karaokesoitin ei kuitenkaan suostunut yhteistyöhön, levykelkka ei auennut.
Avauspainikkeen painallus saa selkeän hurinan aikaiseksi, eli moottori on varmasti ehjä. Epäilin välittömästi syyksi katkennutta levykelkan hihnaa. Asia selviää avaamalla konepelti, eli neljä ruuvia takaa ja kaksi kummaltakin kyljeltä. Ensin kuitenkin irrotetaan laite seinästä, jotta vältytään hengenvaaralta.
Tämän jälkeen irrotetaan kaksi ruuvia levykelkan päältä, jotta laser suoja ja vastamagneetti saadaan pois tieltä.
Levykelkkaa ei tule pakottaa käsin, vaan tässä vaiheessa on syytä kytkeä sähköt päälle. Avauspainike ei luonnollisestikaan saa kelkkaa auki, mutta vapauttaa mekanismin muutoin, jotta sitä pystyy käsin liikuttelemaan. Kun avaustoimenpide on tehty, katkaisin virrat.
Pieni varoituksen sana, laser lähtee päälle, kun laitteen käynnistää. Laseriin ei tule katsoa, ja turvallisinta onkin asettaa laserin päälle pieni pala puhdasta paperia. Tämänkin jälkeen laseriin katsomista on syytä välttää. Mikäli käytössäsi on laser suojalasit, on niitä suositeltavaa käyttää. Itselläni tällaisia ei kuitenkaan ole.
Hihna tosiaan oli poikki. Hihan koko, eli halkaisija on 25mm, eli 8cm pitkä.
Hihnoja myy mm. Partco, mutta yhtä hihnaa en lähtenyt tilaamaan korkeiden postikulujen takia. Purin vanha CD-aseman, jonka avausmekanismista otin hihnan. Asema oli peräisin vuodelta 2004, hihna vaikutti olevan uuden veroisessa kunnossa. Samaa ei voi sanoa MadBoyn hihnasta, joka oli täysin hapertunut (hihnan laatu lienee alinta, mitä markkinoilta löytyy). Uuden hihna halkaisija oli noin 27mm, eli hieman liian iso. Tämän huomaa myös hihnan kireydessä, joka on löysähkö. Kelkka toimii, mutta aina se ei jaksa lähteä kiinni, jolloin kelkkaa pitää hieman avustaa käsin. Auki se kuitenkin menee joka kerta. Tämä on tällainen hätävara ratkaisu. Mikäli vastaan tulee joskus sopivankokoinen hihna tai muutoin tulee tarve tilata isompi erä tavaraa, niin pitää vaihtaa oikeanpituinen hihna nykyisin hätävaran tilalle.
Lopuksi laite kasataan päinvastaisessa järjestyksessä.
APC Network Management Card – Kirjautumisongelma
by Pasi Vähämartti on elo.26, 2018, under Säätöä, Vinkit
Minulla on kolme APC:n UPS:ia, joissa jokaisessa on Network Manegement Card (NMC). NMC kortin webbikäyttöliittymän kautta pääsee muuttamaan laitteen asetuksia, tarkastelemaan tilaa ja hälytyshistoriaa.
Käyttöliittymä on suhteellisen tarkka uloskirjautumisen suhteen. Jos suljet selaimen suoraan, saat seuraavalla kerralla todennäköisesti virheilmoituksen ”Someone is currently logged into the APC Management Web Server”. Tämä saattaa poistua ajan kanssa, tai kuten tällä kertaa, ei suostunut poistumaan ollenkaan.
Onneksi tähän on olemassa todella yksinkertainen ratkaisu, eli lisäämällä laitteen IP-osoitteen perään /logout.htm. Tämän jälkeen ilmestyy normaali uloskirjautumisesta ilmoittava sivu, jonka jälkeen sisäänkirjautuminen onnistuu normaaliin tapaan.
